Bastiaan-tarinat

Kuuseikkailu

Pienessä kylässä metsän reunalla asui utelias poika nimeltä Bastiaan. Eräänä aurinkoisena iltapäivänä kokiessaan päivittäisiä seikkailujaan hän kompastui johonkin kimaltelevaan pensaiden välissä. Kun hän katsoi tarkemmin hän löysi vanhan ruosteisen raketin joka oli selvästi ollut siellä vuosia.

Bastiaan oli aina ollut kiehtoutunut avaruudesta ja kuusta. Hän haaveili usein matkustamisesta kuuhun mutta tiesi ettei se ollut mahdollista. Silti hän oli utelias ja päätti ottaa vanhan raketin kotiin. Hän käyttäisi sitä huoneensa koristeena muistutuksena päivästä joka oli täynnä odottamattomia löytöjä.

Sinä yönä kun Bastiaan makasi sängyssä hän näki vanhan raketin hohtavan kuunvalossa joka tulvi hänen ikkunastaan. Siinä oli jotain outoa tavassa jolla se loisti. Melkein tuntui kuin raketti kutsui häntä seikkailuun jota hän ei koskaan unohtaisi. Bastiaan ei voinut hillitä uteliaisuuttaan. Hän liukui sängystä tarttui rakettiin ja meni hiljaa ulos pimeään yöhön. Ulkona heiluttaessaan vanhaa rakettia tapahtui jotain uskomatonta: raketti alkoi väristä ja humista ja yhtäkkiä Bastiaan nostettiin ilmaan maagisen valon ympäröimänä. Ennen kuin huomasikaan Bastiaan oli korkealla Maan yläpuolella leijuen avaruudessa. Hän näki tähdet ja planeetat läheltä ja oli haltioitunut universumin kauneudesta. Vanha raketti oli vienyt hänet odottamattomalle matkalle kuuhun.

Lyhyen matkan jälkeen Bastiaan laskeutui pehmeästi kuun pinnalle. Hän ei voinut uskoa silmiään - hän todella seisoi kuulla! Se oli toismaailmallinen maisema pehmeän hienon kuupölyn peitossa. Kaukaisuudessa hän näki Maan roikkuvan sinisenä pallona mustalla taivaalla. Bastiaan hyppi ja tanssi kuulla nauttien painottomuuden ja vapauden tunteesta. Hän tunsi olevansa oikea astronautti mutta ilman kalliita avaruuspukuja. Tutkiessaan Bastiaan löysi salaperäisen kuunluolan. Hän päätti mennä sisään ja löysi jotain joka sai hänen sydämensä sykkimään jännityksestä - kimaltelevan kuukiven joka oli suurempi kuin hänen päänsä! Hän poimi kuukiven ja laittoi sen varovasti taskuunsa.

Lopulta jännittävän kuuseikkailun jälkeen Bastiaan heilutti vanhaa rakettia uudelleen ja kuljetettiin takaisin makuuhuoneeseensa. Hän nukahti hymyillen tietäen kokeneensa unohtumattoman matkan.

Seuraavana aamuna Bastiaan heräsi ja mietti oliko kuuseikkailu ehkä ollut unta. Mutta kun hän katsoi taskuunsa hän näki kimaltelevan kuukiven todisteena siitä että se oli ollut todellista.

Siitä päivästä lähtien Bastiaan päätti pitää uteliaisuutensa ja mielikuvituksensa elossa. Hän tiesi että maailmassa oli niin paljon enemmän löydettävää ja kuka tietää ehkä jopa sen ulkopuolella. Ja niin hän jatkoi päivittäisiä seikkailujaan aina valmiina seuraavaan odottamattomaan matkaan jonka elämä oli hänelle varannut.