Tarinat kääpiö Fergusista

Fergus menee kotiin

Seuraavana aamuna Fergus heräsi auringonsäteisiin jotka suodattuivat puiden läpi. Hän tunsi pehmeän kasten poskillaan ja tiesi että oli aika palata kääpiöluolaansa. Vaikka hän oli nauttinut seikkailullisesta leirintämatkastaan hän kaipasi myös tutun kotinsa mukavuutta ja lämpöä.

Fergus pakkasi teltan sammutti nuotion ja hyvästeli tontut jotka olivat pitäneet hänelle seuraa niin iloisesti. Hän antoi Pähkinälle viimeisen kourallisen pähkinöitä ja lupasi tälle palaavansa pian. Reppu hyvin kiinnitettynä selkään hän aloitti matkan takaisin lumotun metsän läpi.

Kävellessään metsän läpi Fergus tunsi ilon ja nostalgiasekoitusta. Hän kaipasi yön ääniä tähtien taikaa ja tapaamisia erikoisten olentojen kanssa. Mutta hän tiesi että hän voisi aina palata metsään ja kokea uusia seikkailuja.

Pitkän vaelluksen jälkeen Fergus saavutti vihdoin kääpiöluolansa. Hän avasi oven ja hänet toivotti tervetulleeksi hänen kodikkaan pienen mökkinsä lämpö. Juuri leivotun omenapiirakan tuoksu täytti ilman kun hänen ystävälliset kääpiönaapurinsa olivat tienneet hänen palaavan ja olivat valmistaneet yllätyksen.

Fergus tunsi olevansa kotona rakkauden ja ystävyyden ympäröimänä. Hän kertoi heille tarinoita leiriseikkailustaan ja maagisista kohtaamisistaan. He kuuntelivat tarkkaavaisesti ja nauroivat hänen hauskoille anekdooteilleen.

Illan laskeutuessa Fergus istui räiskyvän takan äärellä tuijottaen tanssiviin liekkeihin. Hän muisteli lumottua metsää kimaltelevia jalokiviä ja löytämisen iloa. Vaikka hän olikin takaisin kotona hän tiesi että seikkailun henki pysyisi aina hänen sydämessään.

Ja näin päättyy tarina Fergusista seikkailunhaluisesta kääpiöstä joka lähti leirintään lumotussa metsässä. Hän palasi kotiin täynnä muistoja ja kaipuuta uusiin seikkailuihin. Kuka tietää mitä tulevaisuus tuo tälle rohkealle kääpiölle. Mutta yksi asia on varma: Fergus on aina valmis tutkimaan ympäröivää maailmaa ja seuraamaan seikkailunhaluista henkeään minne se ikinä hänet johtaakin.