Bastiaan-tarinat
Viimeinen päivä Heldenissä
Bastiaan käveli leveä hymy kasvoillaan Heldenin kapeita mukulakivikatuja pitkin auringon viimeisten säteiden kadotessa hitaasti horisontin taakse. Se oli hänen viimeinen päivänsä tässä viehättävässä pikkukylässä jossa hän oli viettänyt ihanaa lomaa. Se oli ollut loma täynnä seikkailua hauskuutta ja ystävyyttä. Punaisen lippiksensä ja muistoja täynnä olevan reppunsa kanssa hän tunsi olonsa iloiseksi ja hieman haikeaksi.
Aikanaan Heldenissä Bastiaan oli saanut uusia ystäviä. Yhdessä he olivat leikkineet piilosta tuntikausia vanhojen tammien keskellä tehneet seikkailullisia pyöräretkiä vihreiden peltojen läpi ja nauraneet vatsansa kipeiksi. Nämä olivat hetkiä joita hän vaalisi ikuisesti.
Tänä lämpimänä iltana Bastiaan käveli rauhallisesti kylän läpi mutkittelevan joen tyynen veden äärellä. Hänen heijastuksensa tanssi veden pinnalla kun hän heitti kiviä veden yli. Hän katseli väreiden leviävän ja häviävän aivan kuten hänen aikansa Heldenissä. Illan laskeutuessa Bastiaan alkoi kävellä hitaasti kotiin. Pieni mökki jossa hän asui tuntui toiselta kodilta. Vastaleivottujen sämpylöiden tuoksu tulvi kulman leipomosta täyttäen hänen sieraimensa hänen lähestyessään. Hän ajatteli ystävällistä leipuria joka tervehti häntä joka aamu lämpimällä hymyllä.
Matkalla hän näki kyläläisten tuttuja kasvoja jotka tervehtivät häntä ystävällisesti. He kaikki tunsivat hänet nimeltä nyt ja tuntui kuin hän olisi aina asunut siellä. Se oli Heldenin taika: kylä otti sinut syliinsä kuin perheenjäsenenä vaikka olisit siellä vain väliaikaisesti.
Saavuttuaan mökille Bastiaan huomasi vanhempiensa jo pakkaavan tavaroitaan. Huomenna he palaisivat kotiin takaisin kaupungin vilinään. Bastiaan tunsi solmun vatsassaan ajatellessaan sitä. Hän ei ollut vielä valmis lähtemään; hän halusi jäädä tänne leikkimään avarilla pelloilla ikuisesti.
Ilta kului mukavuudessa ja naurussa. Bastiaan ja hänen vanhempansa jakoivat tarinoita ajastaan Heldenissä samalla kun nauttivat viimeisestä herkullisesta illallisesta kylän viehättävässä kahvilassa. Aika lensi ja ennen kuin he huomasivatkaan oli aika mennä nukkumaan. Bastiaan makasi sängyssä ja katsoi ikkunasta kirkkaalle tähtitaivaalle. Hän tunsi sekoitusta onnea ja nostalgiaa. Hän lähtisi huomenna mutta muistot seikkailuista Heldenissä pysyisivät aina hänen kanssaan.
Kun hän hitaasti sulki silmänsä hän päätti ettei koskaan unohtaisi tätä lomaa. Hän ajattelisi ystävällisiä ihmisiä kaunista luontoa ja unohtumattomia hetkiä joita hän oli kokenut täällä. Ja kuka tietää ehkä jonain päivänä hän palaisi tähän lumoavaan kylään jossa unelmista tuli totta vaikka vain hetkeksi kuten hänen omansa. Sen ajatuksen siivittämänä Bastiaan vaipui lopulta syvään rauhalliseen uneen sydän täynnä lämpimiä muistoja ilon täyteisestä kesästä Heldenissä.